Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin

Samuel Bjørkin dekkarit ovat kummitelleet mielessäni jo useamman kuukauden ajan. Tämä tunne on ollut erityisen vahva vieraillessani kirjakaupassa. Siellä ne tuijottivat minua pokkarihyllyltä siitä ohi kulkiessani ja syyllistivät minua saamattomuudestani: "Mikset ole jo lukenut meitä? Miksi viivyttelet?" Viimein luovutin, kipaisin paikalliseen kirjastoon ja lainasin molemmat Bjørkin romaaneista samalla kirjastokortin vilautuksella. Eivätpähän pääse enää häiritsemään kirjakauppareissujani.

Perustiedot:
Kirjan alkuperäinen nimi: Det henger en engel alene i skogen
Ilmestymisvuosi: 2013
Sivumäärä: 428
Genre: dekkari

Metsästä löydetään ruumis: kuusivuotias tyttö puettuna nuken vaatteisiin. Hänet on hirtetty puuhun ja hänen kaulassaan roikkuu lappu, jossa lukee "minä matkustan yksin". Tytön pää on kammattu, hiukset laitettu ja selässä keikkuu koulureppu, joka on täytetty jonkun toisen koulukirjoilla. Pian tämän jälkeen löydetään toinenkin puuhun hirtetty tyttö täysin samanlaisella rekvisiitalla varustettuna. Poliisi pelkää pahinta. Tuleeko ruumiita lisää ja kuinka monta?

Tuomio: Hyvin ennalta-arvaamaton juoni. En onnistunut arvaamaan murhaajan henkilöllisyyttä sitten millään, mikä tietysti on dekkarin kannalta erittäin hyvä asia. Mukaansa tempaava ja loppua kohden hyvin koukuttava. Voin vain kuvitella, kuinka piinaavaa luettavaa tämä romaani on niille, joilla on omia lapsia. Yksi asia minua jäi kuitenkin hieman kaivertamaan: nimittäin uskonnollisen lahkon esiintyminen romaanissa. (Lahkon esiintymistavan saatte itse selvittää kirjan lukemalla😊) Turhan moni dekkari tuntuu ammentavan tarinaan lisäpontta hämäräperäisistä kirkkokunnista. Alan hieman kyllästyä niistä lukemiseen. Eikö niiden tilalle voisi tunkea jotakin muuta? Vaikkapa hämäräperäisen moottoripyöräkerhon? Yleisarvosana: 3/5
Suositukset: Niin perheellisille kuin perheettömillekin dekkarien ystäville, tosin perheelliset voivat harkita romaaniin tarttumista kaksi kertaa. Lukuiloa!