Leïla Slimani: Kehtolaulu

Kumman pitäisi tulla ensin: oman uran vai lasten kasvatuksen? On lienee yleisesti hyväksytympää vastata pitävänsä lasten kasvatusta tärkeämpänä kuin omaa uraansa. Silti uralähtöisiä isiä ja äitejä löytyy maailmasta paljon ja heillä on omat keinonsa huolehtia lastensa kasvatuksesta. Eräs keino on kasvatuksen ulkoistaminen kolmannelle osapuolelle. Leїla Slimanin romaanissa "Kehtolaulu" tämä kolmas osapuoli on lastenhoitaja Louise, joka osoittautuu sekä perheen lasten pelastukseksi että turmioksi.

Perustiedot:
Kirjan alkuperäinen nimi: Chanson douce
Ilmestymisvuosi: 2016
Sivumäärä: 237
Genre: jännäri

Uraintoilijat Myriam ja Paul etsivät kahdelle lapselleen hoitajaa. He päättävät järjestää koe-esiintymiset kotonaan ja tarkkailla samalla lastensa suhtautumista mahdollisiin hoitajakokelaisiin. Eräs haastatteluihin ilmaantunut nainen on kuin vastaus perheen syvimpiin rukouksiin: nukkemainen Louise ei hurmaa perhettä vain hillityllä ja rakastavalla käytöksellään, vaan myös taitavilla kotityötaidoillaan sekä ehtymättömällä ahkeruudellaan. Paul ja Myriam toivottavatkin Louisen tervetulleeksi taloonsa. Pian Louise on kuin perheenjäsen: hän on kaikkialla ja täysin erottamaton osa arkea. Kun lastenhoitajan kimmeltävä ulkokuori alkaa hapertua, vanhemmat ovatkin pulassa. Louisesta ei pääsekään niin vain eroon.

Tuomio: Romaani vaikutti hyvin lupaavalta: tunnelma rakentui pikku hiljaa yhä painostavampaan suuntaan. Mutta kun tuon painostavuuden olisi pitänyt laueta, se levisikin vain käsiin. Romaani tuntui loppuvan kesken ja jäin odottamaan loppuhuipennusta, jota ei koskaan tullutkaan. Tarinalla oli kyllä hyvä konsepti ja oikeanlaiset raaka-ainekset toimivaan jännäriin, mutta jotain tapahtui, eivätkä nämä hyvät elementit päässeet täyteen kukoistukseensa. Harmillisesti. Yleisarvosana: 2/5
Suositukset: Perheellisille ja perheettömille. Lukuiloa!