Marko Hautala: Leväluhta

Hautalan tavassa kirjoittaa on jotain maagista. Hänen romaaniensa tunnemaailma on oudon harhainen ja erikoisella tavalla kutkuttava. "Leväluhta" on hänen tuorein romaaninsa, jonka julkaisua odottelin kuin kuuta nousevaa. Nyt se on viimein tässä ja luettu kannesta kanteen. Mutta oliko romaani odotuksensa arvoinen?

Perustiedot:
Kirjan alkuperäinen nimi:-
Ilmestymisvuosi: 2018
Sivumäärä: 320
Genre: kauhu

Kotikylästään isompaan kaupunkiin muuttanut Meeri päättää palata lapsuudenkotiinsa monien vuosien poissaolon jälkeen. Kotikylässä kaikki näyttää olevan ennallaan, aivan kuin Meeri ei olisi sieltä koskaan pois muuttanutkaan. Samat pellot, samat metsät, samat puiset talot ja sama soinen - ihmisiä sisäänsä syönyt - mätäs Leväluhta tervehtivät häntä kotiin palatessaan. Aika ei kuitenkaan ole pysähtynyt ja ulkoisen kuorensa alla samalta vaikuttava koti on ottanut omat kolhunsa. Erityisesti Meerin oman perheen idylli on muuttunut: isä on kuollut, äiti hourahtanut vanhuudenhöperöksi ja pikkuveli suljettu psykiatriseen sairaalaan. Myöskään kotitalo ei tunnu olevan entisellään: ränsistyneiden seinien ja huoneiden keskellä leijuu omituisen märkä haju. Märkä ja vetinen niin kuin sateen jälkeinen raskas ilma. Tämän omituisen hajun ympäröimänä Meeri löytää itsensä pitelemästä outoa esinettä, jonka alkuperää ja olemassaoloa hän ei pysty käsittämään.

Tuomio: Erikoinen romaani, jossa unet ja harhanäyt sekoittuvat todellisuuteen välillä niinkin hyvin, että joitakin katkelmia joutuu lukemaan kahdesti pysyäkseen juonen mukana. Mielenkiintoinen tarina, mutta jäin kuitenkin odottamaan kirjan juonelta enemmän. Ei Hautalan parhaimpia teoksia omasta mielestäni. Yleisarvosana: 2/5
Suositukset: Hieman kummemman kauhunhimoon. Lukuiloa!