C.J. Tudor: Liitu-ukko

Kun kirjan etukannessa on pieni ympyrä, jossa lukee "vuoden pelottavin kirja", sitä tulee pohtineeksi onko kyseessä vain vahva clickbait tai pitäisikö sanoa readbait kun on kerran kirjasta kyse. Toisaalta, kun tuommoinen teksti on tuohon kerran painettu niin luulisi, että sillä olisi edes jonkinlaista perää. "Jospa edes hippusen pelottava kirja tai hieman painostava tunnelma hieman häiritsevillä yksityiskohdilla" toivoin. Mutta ei. Voisinpa nyppäistä tuon harhaanjohtavan palluran irti tuosta kannesta omin pienin kätösini.

Perustiedot:
Kirjan allkuperäinen nimi: The Chalk Man
Ilmestymisvuosi: 2018
Sivumäärä: 426
Genre: jännäri

Esiteini-ikäinen Eddie on alkanut kavereidensa kanssa jättää toisilleen viestejä katuliitujen avulla. Jokaisella kaveripiiristä on oma värinsä ja he ovat yhdessä sopineet erilaisten merkkien merkityksistä. Jonkin ajan kuluttua he eivät kuitenkaan ole enää ainoita, jotka käyttävät liituja viestien välittämiseen. Ja eikä aikaakaan, kun pienet liitu-ukot katukivetyksessä johdattavat lapset silvotun ruumiin murhapaikalle. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Eddie asuu edelleen samassa kylässä, jossa lapsuudessa koetut hirmuteot tapahtuivat. Hän on koittanut parhaansa mukaan unohtaa menneet ja onkin onnistunut siinä suhteellisen hyvin, kunnes eräänä päivänä hän postia avatessaan löytää kirjekuoresta lappuselle piirretyn liitu-ukon. Samanlaisen lappusen vastaanottavat Eddien lisäksi myös muut vanhan kaveriporukan jäsenet. Liitu-ukon arvoitus vaatii ratkaisijaa samalla kun menneet kauhut kolkuttavat niin Eddien kuin hänen kavereidensakin mielten ovia.

Tuomio: Siitä huolimatta, että romaani ei ollut pelottavuusleimansa arvoinen, se oli silti mielenkiintoinen ja omalla tavallaan koukuttava lukuelämys. Juonenkäänteet olivat arvaamattomia ja sivuja tuli kahlittua läpi nopealla tahdilla. Yleisarvosana: 3/5
Suositukset: Sateisiin iltoihin oivallinen romaani. Lukuiloa!

Comments

  1. olisin halunnut lukea tämän mutta nytten kun kerroit niin enhän minä epäpelottavia kirjoja lue.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei ja kiitos kommentistasi! Täytyy myöntää, etten välttämättä olisi itsekään tähän romaaniin tarttunut jos olisin tiennyt sen epäpelottavuudesta. Toisaalta mielipiteet ovat aina mielipiteitä. Ihmiset kokevat pelottavuuden eri tavalla. Ehkä joku toinen saa tästä romaanista jotakin enemmän irti kuin minä sain. :)

      Delete

Post a Comment