Karin Fossum: Minä näen pimeässä

Romaani, jonka päähenkilönä toimii saattohoidon sadistinen saatana? Jipii! Kuulostaa taatulta Fossumilta. Odotukseni romaania kohtaan leimahtivat nopeasti liekkeihin. Pitkästä aikaa makunystyräni saisivat hivellä Fossumin epäilyttäviä juonenkäänteitä. Aivan kuten odotinkin: tästä romaanista ei mielenhäiriöitä puutu. Toisaalta, olisikohan niitä ehditty ammentaa tähän teokseen hieman liiankin innokkaasti?

Perustiedot:
Kirjan alkuperäinen nimi: Jeg kan se i mørket
Ilmestymisvuosi: 2011
Sivumäärä: 223
Genre: psykologinen jännäri

Puhdas ja rehellinen ulkokuori on vain pintaa, sillä sisältäpäin Riktor on mätää omenaakin mädempi ihminen. Suljettujen ovien takana hän kiduttaa avuttomia saattohoitopotilaitaan, ilkkuu kuolemaa ja haaveilee naisista. Terveille ohikulkijoille Riktor ei ole vaarallinen, mutta auta armias jos sinussa on jotain vikaa, niin hän iskee etäiset silmänsä sinuun.

Tuomio: Minulle jäi todella ristiriitaiset fiilikset tästä romaanista. Toisaalta pidin kirjan jokseenkin ahdistavasta tunnelmasta ja toisaalta taas koin sen myös hieman väkinäiseksi. Fossumin romaanit ovat usein aika kummallisia lukuelämyksiä, eikä tämä ollut niistä poikkeus. Yleisarvosana: 2/5
Suositukset: Fossumisteille sekä muille psykologisesta painimisesta kiinnostuneille. Lukuiloa!