Samuel Bjørk: Yölintu

Jos "Minä matkustan yksin" oli dekkarina hyvä, niin "Yölintu" on erinomainen. Bjørk nosti Yölinnun siivittämänä jo ennestään korkealla olevaa rimaa vielä paria pykälää ylemmäksi. Toivon mukaan minun odotukseni hänen seuraavaa romaaniaan kohtaan eivät ole liian korkeat.

Perustiedot:
Kirjan alkuperäinen nimi: Uglen
Ilmestymisvuosi: 2015
Sivumäärä: 398
Genre: dekkari

Harvinaisia kasviesiintymiä paikantaessaan yliopiston professori löytää luonnosta jotakin muutakin harvinaista: omituiseen asentoon asetellun nuoren teinitytön ruumiin. Laihaa ruumista ympäröivät höyhenet sekä kynttilät viittaavat epäilemättä jonkilaiseen rituaaliin ja rituaalimurhaan. Mutta mistä rituaalissa on kyse? Tytön traagisen kohtalon kuohuttaessa lehdistöä, poliisi vastaanottaa tapaukseen liittyvän videonpätkän, jonka katsominen aiheuttaa paatuneimmassakin rikostutkijassa yökötystä. Videolla esiintyvän tytön henkilöllisyydestä ei ole erehdystäkään.

Tuomio: Ihanan intensiivinen aivan ensimmäisistä sivuista alkaen. En ole pitkään aikaan nauttinut romaanin lukemisesta näin paljoa. Olisin halunnut ahmia koko kirjan yhdeltä istumalta, mutten koulukiireiltäni ehtinyt. Jään kieli pitkällä odottamaan seuraavaa kirjaa! Yleisarvosana: 5/5
Suositukset: Jokaiselle vähänkin dekkarinnälkäiselle yöeläimelle. Tosin suosittelen pohjalukemiseksi Bjørkin ensimmäistä dekkaria. Kirjat eivät varsinaisesti liity toisiinsa, mutta rikosta tutkivien henkilöhahmojen taustat avautuvat helpommin jos kirjat lukee ilmestymisjärjestyksessä. Lukuiloa!
Lisähuomio: Bjørkin ensimmäisessä dekkarissa murhat kohdistuivat kuusivuotiaisiin tyttöihin, kun taas tässä seuraavassa murhatuksi joutui teini-ikäinen tyttö. Tämä pistää miettimään, onko kolmannen dekkarin uhrina kenties jo aikuiseksi kasvanut nainen. Näin kaikki tähän mennessä tapahtuneet murhat kulkisivat hauskasti ikäjärjestyksessä. Saa nähdä olenko epäilysteni kanssa oikeassa.