Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

En ole täysin varma siitä mitä mieltä olin tästä kirjasta. Härski huumori naurattaa minua toisinaan, mutta tämä teos ei jostain syystä naurattanut kertaakaan. Enemmänkin se tuntui jollakin tavalla surulliselta? Mistä tämä johtuu? Olenko tälle kirjalle kenties liian vanha? Miten se on mahdollista, kun kirjan kirjoittaja on minua vanhempi? Onko tämä nyt sitä kauheasti kohuttua pikkuvanhuutta? Ai kamala, itsekriisi iski.

Perustiedot:
Kirjan alkuperäinen nimi: -
Ilmestymisvuosi: 2016
Sivumäärä: 205
Genre: huumori

Mielikuvituspoikaystävä keskittyy seuraamaan naispuolisen minäkertojan rakkauselämää ja toisinaan sen puutetta. Minäkertojan nainen seilaa suhteesta toiseen etsiessään unelmiensa prinssiä, mutta löytyykö sitä? Aidon rakkauden etsinnän lomassa opitaan muun muassa ihastuksen stalkkaamisen salat, pienen ja ison munan erot sekä se, miten tärkeää on oppia kuuntelemaan omaa vaginaansa.

Tuomio: Ronskia kielenkäyttöä tästä romaanista ei puutu: karvaisia yksityiskohtia vilisee milteipä jokaisella sivulla. Kevyt luettava, joka sopii hyvin vakavampien järkäleiden välissä ahmaistavaksi. Jäin kaipaamaan jonkinlaista lisäsyvällisyyttä, tosin onko minulla oikeutta olettaa maailmaa mullistavia pohdintoja tämän henkiseltä romaanilta noin ylipäätäänsä? Yleisarvosana: 2/5
Suositukset: Kaksimielisille banaanin ystäville. Ehkä tämän romaanin huumori iskee teihin paremmin. Lukuiloa!